Tätä opasta ei ole hyvä käydä läpi ihan alussa, vaan kenties jonkinlaisena johdatuksena tasojen ja kanavien käsittelyyn, kunhan ensin GIMP:in yksinkertaisimmat asiat on käyty läpi esimerkiksi 10-15 oppitunnissa.
Mistä kuva koostuu kuvankäsittelyohjelmassa?
Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Katsotaan kuvaa 1:
Kuva 1. Kuvan koostuminen kuvankäsittelyohjelmassa
Kuva koostuu kuvankäsittelyohjelmassa tasoista tai, kuten jotkut puhuvat, layereista. Monesti käsiteltävissä kuvissa on vain yksi taso, se kuva jonka me näemme. Mutta tasoja voi olla myös useita. Tasojen määrää ei ole rajoitettu, vaikka käytännössä harvoin tarvitsemme useampaa kuin kolmea tasoa. Taso voi olla täysin läpinäkyvä tai täysin läpinäkymätön. Kummatkin ovat epäkiintoisia vaihtoehtoja, koska täysin läpinäkyvä taso ei vaikuta kuvaan ollenkaan, täysin läpinäkymätön taso (jos se on päällimmäisenä) taas peittää täysin muut mahdolliset tasot näkyvistään. Tason peitto-ominaisuus eli läpinäkyvyys ilmaistaan prosentteina. Esimerkiksi 0% on täysin läpinäkyvä taso, 100% täysin läpinäkymätön, 10% heikosti näkyvä ja 90% vahvasti näkyvä, mutta ei täysin läpinäkymätön taso. 50% näkyy selkeästi, mutta kuultaa myös läpi.
Tasoja voi verrata vaikka piirtoheittimen kalvoihin. Niitä voidaan laittaa päällekkäin ja jos ne ovat osaksi läpinäkyviä, jokaisesta tasosta näkyy jotain. Harjoittelemme tasojen käyttöä käytännössä eräässäoppaassani. Samassa oppaassa sivutaan (hyvin pintaa raapaisten) myös kanavien käyttöä.
RGB ja CMYK
RGB ja CMYK ovat väriavaruuksia, jotka kertovat, miten paljon tietyssä pikselissä pitää olla tiettyä perusväriä, jotta saataisiin pikselissä oleva väri. Ne eivät liity mitenkään formaatteihin eli tiedostopäätteisiin, jotka kertovat tietokoneelle sen varastointitavan, jolla kuva on tallennettu tietokoneen kovalevylle.
Tietokoneen ruudulle joka ikinen pikseli on muodostettu ns. RGB-värimallissa, jossa vihreän, punaisen ja sinisen määrä ilmoitetaan arvolla 0-255. 0 tarkoittaa että väriä ei näy ollenkaan, 255 tarkoittaa että kyseinen väri on mukana täydellä teholla. Matematiikkaan orientoituneet tietävät, että kokonaisvärien määrä on tällöin 256*256*256 eli noin 16,7 miljoonaa väriä. Toki voisimme tehdä RGB-mallin paljon tarkemmaksikin, mutta tästä ei ole enää hyötyä, koska ihmissilmä ei pysty käsittelemään niin pieniä vivahde-eroja toisistaan.
Tätä RGB-mallin yhtä väriä, R(red), G(green) tai B(blue) kutsutaan kanavaksi. Jos tasossa on mukana kaikkia RGB-värejä (kuten yleensä on), niin kyseisessä tasossa on kolme kanavaa. Kanavien edustavuutta voidaan lisätä tai vähentää tai kanava voidaan ottaa kokonaan pois käytöstä, tämä luonnollisesti vaikuttaa kuvan värisävyihin. Edellisessä linkissä on johdatus kanaviin GIMP:issä, mutta seuraavasta oppaasta näet erään sovellusesimerkin kanavien käytöstä.
CMYK-värimallin perustana on punaisen, vihreän ja sinisen värin sijasta Syaani, Magenta ja Keltainen (Yellow). K tulee sanasta Key (avain), joka on musta pohjaväri. Näitä neljää väriä sekoittamalla saamme minkä tahansa uuden värin. Syaani on turkoosinsininen ja Magenta on vaaleanpunaiseen vivahtava värisävy.
CMYK-värimallia tarvitaan kun paperille painetaan jotain. Monitorilla näkyvän kuvan ja paperille painetun kuvan välillä on suuri tekninen ero. Tästä syystä voi tuottaa ongelmia kun tietokoneen ruudulta tulostetaan suoraan RGB-värimallissa oleva kuva paperille. Ongelmat tulevat esiin virheellisissä värisävyissä. Vaikka monitorissa kaikki näkyisi olevan hyvin, voi tulostettaessa värisävyt hiukan muuttua. Vaikka ne eivät ole suuren suuria, niin silti varsinkin kaupallisessa käytössä ei ole varaa sietää luonnottoman keltaista ihoa tai muita värivirheitä. Valokuvapaperi, jolle kaupalliset julisteet ja muut vastaavat usein tulostetaan, on hyvin kallista verrattuna normaalipapereihin, joten mihinkään tulostuskokeiluihin ei ole kaupallisessa käytössä varaa- kuvan täytyy näkyä paperilla täsmälleen samanlaisena kuin se näkyy monitorissa.
Photoshop CS-kuvankäsittelyohjelmassa RGB-mallissa oleva kuva voidaan muuttaa CMYK-muotoon, jolloin jo tietokoneen ruudulla pystytään katsomaan, millainen valokuva on tulostettaessa. Tämä on myös syy siihen, miksi GIMP ei valitettavasti kelpaa nykymuodossaan kovinkaan usein kaupalliseen käyttöön. Kaupallisessa kuvankäsittelyssä tulostus on useimmiten oleellinen osa prosessia (lehdet, kirjat, mainokset…).
Muitakin väriavaruuksia on olemassa. Kuitenkaan tämä kirjoitus ei käsittele niitä.
Muuta tietoa kuvasta
Kuten olemme jo oppineet, kuvalla on aina pakko olla jokin formaatti. Yleisimmin käytettyjä formaatteja ovat valokuvien tapauksessa .jpg, .bmp ja .png. Kaaviokuvat tehdään yleensä .gif-formaatissa. Kuvankäsittelyn eräs tärkeimpiä perusmetodeita onkin muuntaa näitä formaatteja toisikseen. Kuvaformaatti voi luoda tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi .gif-formaatissa voi olla vain 256 värisävyä, kun taas .bmp-formaatissa niitä voi olla 16,7 miljoonaa. Toki voimme .bmp-kuvankin tehdä vain 256 värillä. Toisaalta gif-tiedoston koko taas on yleensä paljon pienempi kuin esimerkiksi bmp-formaatissa olevien kuvien koko.
Muuta tärkeää tietoa kuvasta ovat esimerkiksi sen värisävymäärä, kuvatiedoston koko ja sen leveys ja korkeus pikseleinä. Leveydeltään ja korkeudeltaan samankokoinen kuva voi olla merkittävästi muistitilavaatimukseltaan pienempi tai suurempi kuin toinen. Esimerkiksi jos jossakin kuvassa on paljon sinitaivasta, se säästää muistitilaa. Jos taas kuva on täynnä yksityiskohtia ja vaihtelevia geometrisia muotoja, se vie enemmän muistitilaa.
Mikä ihmeen .xcf-formaatti?
GIMP:istä puhuttaessa ei voi olla törmäämättä .xcf-formaattiin. Tämä on GIMP-kuvankäsittelyohjelman oma formaatti. Jos sinulla on keskeneräisiä töitä, tallenna ne aina tässä formaatissa! Tämä formaatti säilyttää tasojen, kanavien ja muiden välttämättömien kuvanmuokkausvälineiden tiedot. Jos esimerkiksi tallennat kuvan .gif-formaatissa, et voi ottaa kuvasta enää tasoja erilleen. Vasta valmis kuva voidaan tallentaa jossakin muussa tiedostomuodossa. Ota huomioon että .xcf-formaatilla ei juurikaan ole käyttöä GIMP-ohjelman ulkopuolella.
Mikä on tason maski?
Tämä on toinen erittäin hyvä kysymys. Ajatellaanpa arkikielessä sanaa ”maski” eli ”naamio”: Se on pinta, joka peittää osan kasvoista, mutta jättää tavallisesti osan kasvoista (vähintäänkin silmänreiät) peittämättä. Maski on kuvankäsittelyssä samanlainen. Maski on tason päällä peittämässä siitä tiettyjä kohtia, ja alueilta, joilta maski ei peitä mitään, näkyy sen alla oleva taso. Maski voi olla kuvankäsittelyllä joko gradientaalisesti (vähittäisesti) johonkin suuntaan häipyvä tai sitten raa’asti sellainen, että tietyssä kohtaa maskia on reikä,jonka alta paljastuu toinen taso. Gradientaalisesti häipyviä maskeja harjoittelemme täälläja täällä, kun taas raa’asti tietystä kohtaa reikäisiä ja muuten täysin umpinaisia maskeja täällä ja täällä.
*Huokaus*, en varmaan ikinä tajua näitä tasoja ja tason maskeja.
Jos kysymyksessä olisi helppo asia, en varmaan kutsuisi sitä ”lähes ammattilaistason osaamiseksi”. Tasot ja tason maskit ovat olennaisin osa ”edistynyttä” kuvankäsittelyä, ja ainoastaan harva harrastelija osaa käyttää näitä tai on sisäistänyt niiden merkityksen. Itselläni meni monta kuukautta näiden termien sisäistämiseen, enkä vieläkään ole täysin vakuuttunut siitä että osaanko niitä lainkaan syvällisesti. Tätä ei voine siis vaatia keneltäkään muultakaan aloittelijalta. Hyvä keino on käydä yhä uudelleen ja uudelleen läpi tasoihin ja maskeihin liittyviä harjoituksiani, kunnes sisäistät käsitteet. Pyri tekemään myös omia esimerkkejä tasoilla ja maskeilla, vaikka hyvinkin alkeellisia ja taiteellisesti nollatasoa olevia kahden tason yhdistelmiä.
Mikä on alfakanava?
Tämän asian olen selittänyt yksityiskohtaisesti täällä. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni kuvankäsittelyn tärkeimpiä asioita, vaikka onkin vaikea asia. Tasot ja tason maskit ovat paljon tärkeämpiä.