Esineen syvääminen kuvassa

Kaikkein klassisin esimerkki esineen syväämisestä lienee ihmisen valokuvan taustan vaihtaminen. Olemme kokeilleet jo pikamaskin käyttöä, ja teemme saman nyt oikeiden maskien avulla. Miksi opettelemme useamman tavan tehdä sama työ? Syvääminen on yksi kuvankäsittelyn haastavimpia tehtäviä. Joku työ, joka onnistuu yhtä kautta, voi epäonnistua toisen kautta. Syväämiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ”patenttikeinoa” vaan ainoa konsti on kokeilla eri metodeita ja valita lopputuloksen kautta paras niistä. Joskus jopa yksinkertainen leikkaa-liimaa-menetelmä voi olla parempi kuin tasojen kanssa kikkailu. Teemme syväyksen seuraavaksi, mutta syväämisessä tärkeintä on ensin miettiä, sitten vasta tehdä. Hyvien valokuvien valinta on jo puolikas tehtyä työtä. Jotta syväys voitaisiin tehdä uskottavasti, täytyy valokuvissa olla, tai niihin täytyy kuvankäsittelyllä manipuloida, seuraavat ominaisuudet:

– sama kirkkaus

– sama sumeustaso. Jos eroa on vähän, niin taustan täytyy olla ehdottomasti sumeampi osapuoli

– samat värisävyt. Värisävyjä on kuvankäsittelyllä hyvin vaikea vaihtaa samoiksi, mutta ammattilaiselta sekin voi onnistua

– samat valaistusolosuhteet. Se klassinen moka, joka esiintyy aina rikoselokuvissa on se, että kuvattuun henkilöön aurinko paistaa eri kulmasta kuin taustaan.

– syvättävän esineen ja maiseman välinen kontrasti ei saa olla suuri. Esimerkiksi mustapukuisen miehen syvääminen kirkkaalle hiekkarannalle on hyvin vaikeaa tehdä uskottavasti.

Kun nämä asiat on saatu päätökseen, voimme siirtyä itse työvaiheeseen. Valitsemme kaksi kuvaa:


Kuva 1. Maisemaa Berganosta, Italiasta


Kuva2. Kuva minusta koleassa ja kosteassa syysilmassa jossakin Keuruun perämetsissä. Eikö olekin surullista? :)

Koska olen laiska lähteäkseni yhtään mihinkään ulkomaille eikä taskun pohjalla ole muutamaa sataa euroa ylimääräistä rahaakaan, niin mikä neuvoksi? Tietokonenörtti keksii helpon ratkaisun: väärennän kuvan, jossa olen Italian matkalla, ja kaverit vihertyvät kateudesta luullen että kylven etelän lämmössä, vaikka oikeasti tilaan samaan aikaan taksaria Keuruun nakkikioskilla räntäsateessa! Avataan ensin kummatkin kuvat GIMP:issä.

Ensimmäinen vaihe on kääntää kuva 2 peilikuvakseen horisontaalisesti. Siinä aurinko näet paistaa oikealta, kun se maisemakuvassa paistaa vasemmalta. Jos et muista, miten se tapahtuu niin täältä saat hiukan apua.


Kuva 3. Kuva minusta peilikuvana.

Toinen vaihe on ottaa käsittelyyn kuva 1 ja ensimmäiseksi kahdentaa taso, kuvassa on siis kaksi läpinäkymätöntä tasoa tämän jälkeen. Mikä järki tässä on, selviää myöhemmässä vaiheessa…

Valitse ”Taso”=>”Kahdenna taso” ja ota esille tasotyökalu (”Ikkunat”=>”Tasot”):


Kuva 3. Kaksi taso päällekkäin.

Kuvassa 3 on merkitty punaisella myös vaihtoehtoinen toiminto, jolla tason saa kahdennettua. Halutessasi voit vaihtaa nimen ”Tausta:n kopio” joksikin järkevämmäksi painamalla hiiren oikeaa nappia sen päällä ja valitsemalla ”Muokkaa tason ominaisuuksia”, mutta luonnollisesti tämä ei vaikuta mitenkään kuvankäsittelyn lopputulokseen.

Ota sitten hirttonuora-työkalullahirtto raaka ja suuripiirteinen leikkaus kuvasta 2. Taustaa saa jäädä näkyviin, mutta tietysti sitä vähemmän joudut tekemään jatkotoimenpiteitä mitä vähemmän taustaa on näkyvissä.


Kuva 4. Tämä on ihan hyvä rajaus.

Sitten vain painamme ”Ctrl-C” ja siirrymme maisemakuvaan ja painamme ”Ctrl-V”.


Kuva 5. Ei vielä näytä kovinkaan uskottavalta, mutta jatketaan eteenpäin…

Sen jälkeen teemme ylemmälle tasolle (”Tausta:n kopio”, tai miksi sen nimesitkään) tason maskin. Tämä sen takia, että saamme sen avulla puhkottua reikiä tähän tasoon, jolloin taustalta näkyy identtinen maisemakuva. Suomeksi sanottuna tällä tavalla ylimääräinen ”sälä” hahmon ympärillä saadaan häivyttyä pois. Paina hiiren oikeaa nappia tämän ylemmän tason päällä ja valitse ”Lisää tason maski”:


Kuva 6. Nämä asetukset ovat hyvät. Paina ”OK”.

Sitten vain otamme pensselin esiin pääpaletista ja ”maalataan” häiritsevä osuus umpeen. Sen takaa paljastuu aivan sama maisema. Käytä suurennuslasia ja useaa eri pensseliä: lähellä hahmoa ota pikkutarkka pensseli ja laajoja alueita on järkevintä maalata suurella pensselillä.


Kuva 7. Näin maalataan häiritsevää aluetta pois. Muista ”Muokkaa”=>”Kumoa” jos hiirikäsi lipsahtaa.

Kun on valmista, klikkaa ylemmän tason päällä hiiren oikeaa nappia ja valitse ”yhdistä alas” ja kuva on valmis!


Kuva 8. kymmenen minuutin työskentelyn jälkeen sain valmiiksi seuraavan kuvan. Tason maskin lisäksi käytin epäterävöittämistyökalua hahmon reunojen sumentamiseen (Tämä on yleinen ongelma joka saa syväyksen näyttämään epäuskottavalta), varjostustyökalua kasvojen kirkkaiden kohdan ja taustan kontrastin himmentämiseen ja joitakin parannuksia tein myös kloonaustyökalulla. Käytin jopa ”tuhri”-työkalua räikeiden kontrastien tasoittamiseen ja tein pari muutakin temppua.

Sitten vain teet kuvastasi matkailukortin, kirjoitata taakse tyypilliset ”kivaa on ollut, mutta kaipaan jo takaisin kotisuomeen”-fraasit ja kukaan ei huomaa huijaustasi!

Loppuarviointi:

Syvääminen on haastava ja graafista silmää kysyvä taiteenlaji, jossa ei pärjää pelkällä teknisellä tietämyksellä. Vaikka asiantuntevimmilta ihmisiltä olen saanut työstäni arvosanan ”melko hyvä” ja ”kohtalainen”, niin kritiikkiä on esitetty mm. seuraavista asioista: valo paistaa väärästä kulmasta hahmon kasvoille, valo on liian kirkas ja tumma hahmo näyttää oudolta keskellä aurongonpaistetta, joka toisten varjojen mukaan pääteltynä tulee hahmon edestä. Joidenkin mielestä myös hahmon varjon pitäis näkyä maassa, mutta toisaalta se on muillakin ihmisillä melko lyhyt joten se voi jäädä kuvan ulkopuolelle. Kokeile ja testaa! Suuri yleisö on aina paras arvioija, se epäkohta kuvassa mikä toisella voi mennä läpi helposti jääkin ehkä askarruttamaan toista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *